Harjoittelusta saatava pääoma: rahaa vai osaamista?

27.09.19


Loppuvaiheen sosionomiopiskelijana viimeisiin opintosuorituksiini ennen valmistumista kuuluu kymmenen viikkoinen syventävien ammattiopintojen työharjoittelu, jota suoritan nyt Merikratoksen perhepalveluissa Turun tiimissä. Syventävien ammattiopintojen työharjoittelupaikka valitaan sen mukaan, mitkä syventävät opinnot on itselleen sosionomikoulutuksessa valinnut. Itse olen valinnut syventäviksi opinnoiksi lastensuojelun sekä toiminnalliset menetelmät, joista lastensuojelu on pääsuuntautumiseni ja toiminnalliset menetelmät sen tukena.

"Enkä pelkästään viihtynyt, vaan saanut ihan mielettömän arvokasta kokemusta"

Kuten moni opiskelija, olen aloittanut oman alan töissä jo hyvissä ajoin ennen valmistumista. Syventävien ammattiopintojen työharjoitteluun mennessä olin työskennellyt pienryhmäkodissa sijaisena ja sen jälkeen tuntityöntekijänä ohjaajan tehtävissä reilun vuoden verran. Vaikka työ on kuormittavaa ja oman lisätaakkansa siihen on tuonut tasapainoilu opiskelijan sekä työntekijän roolin välillä, olen viihtynyt työssä hyvin. Enkä pelkästään viihtynyt, vaan saanut ihan mielettömän arvokasta kokemusta, joka on mahdollistanut koulussa opitun teorian sitomista ja soveltamista käytännön työhön. Olen tunnistanut itsestäni myös sellaisen palon työtä kohtaan, joka kertoo minulle, että oikealla alalla ollaan. En kuitenkaan pyrkinyt suorittamaan viimeistä harjoittelua sijaishuollon puolelle, vaikka työkokemus yhdistettynä kovaan sijaistarpeeseen olisi mahdollistanut harjoittelun suorittamisen palkallisena.

"Palkattoman harjoittelun suorittaminen vaatii opiskelijalta usein ajallisen panoksen lisäksi myös taloudellista panosta"

Palkallinen harjoittelu on suosittu vaihtoehto, sillä sen suoma taloudellinen etu palkattomaan harjoitteluun verrattuna on houkuttava. Erityisesti, kun palkattoman harjoittelun suorittamiseen käytetään täyden työviikon verran tunteja kahden ja puolen kuukauden ajan. Tämä tarkoittaa siis palkattomuuden lisäksi sitä, ettei palkallisia töitä ole harjoittelun ohessa mahdollista tehdä ihan hirveästi. Tai on toki, mutta silloin mennään jo oman jaksamisen kustannuksella. Pointtina kuitenkin, että palkattoman harjoittelun suorittaminen vaatii opiskelijalta usein ajallisen panoksen lisäksi myös taloudellista panosta. Tästä huolimatta päädyin suorittamaan viimeisen harjoitteluni palkattomana. Miksi?

Siksi, että halusin suorittaa harjoittelun työpaikassa, jonka työnkuva on minulle vieras ja sellainen, johon halusin päästä tutustumaan lähemmin. Halusin nähdä lähietäisyydeltä työtä, jota tekemään ei välttämättä voi suoraan koulun penkiltä kävellä ja jonka itse ajattelen olevan merkittävää. Tällaiseen opiskelijan rooli on turvallinen vaihtoehto, sillä se mahdollistaa työhön tutustumisen läheltä ja työskentelyn kokeilemisen tuettuna ilman, että on vielä yksin täydessä työntekijän vastuussa. Halusin päästä kokeilemaan työskentelemistä perheiden kanssa ja oppia erityisesti vanhempien kanssa tehtävästä työstä, sillä siitä itselleni oli kertynyt huomattavasti vähemmän kokemusta, kuin lasten ja nuorten kanssa tehtävästä työstä. Vaikka oman kokemukseni mukaan sijaishuollonkin puolella tehdään vanhempien kanssa tiivistä yhteistyötä, sisältyy se pitkälti esimerkiksi omaohjaajatyöhön. Erityisesti tuntityöntekijänä työskennellessä valtaosa työajasta käytetään lasten sekä nuorten kanssa, ja vanhempien kanssa työskentely koostuu lähinnä lyhyistä arjen kohtaamisista tai puhelinsoitoista. Saamalla lisää kokemusta myös vanhempien kanssa tehtävästä työstä toivon saavani vastauksen siihen, olisiko minusta sijaishuollon lisäksi myös avohuollon työhön. Avohuollon työ kiinnostaa erityisesti siksi, että siellä keskitytään ennaltaehkäisevään työhön, jonka uskon ja toivon olevan sosiaalialan painopiste tulevaisuudessa. Ajattelen, että ennaltaehkäisevään työhön panostaminen on taloudellisesti, ja erityisesti inhimillisesti, paras mahdollinen vaihtoehto.

"Uskon onnistuneen työharjoittelun annin olevan jotain sellaista, mitä ei voi rahalla ostaa"

Syitä harjoittelupaikkani valinnan takana on siis monia. Tiivistetysti voisi kuitenkin sanoa, että henkilökohtaisesti pidän opiskelijana kokemusta suuremmassa painoarvossa, kuin taloudellista hyötyä. Uskon onnistuneen työharjoittelun annin olevan jotain sellaista, mitä ei voi rahalla ostaa. Käytännön kokemuksen lisäksi esimerkiksi uudet verkostot ovat jotain sellaista, joiden muodostaminen on tulevan työuran kannalta erityisen tärkeää, mutta jotka voivat jäädä suppeiksi, mikäli opiskeluihin kuuluvat työharjoittelut suoritetaan samassa paikassa, missä muutenkin työskentelee. Toki opiskelijoillakin on erilaisia elämäntilanteita, eikä kaikkien ole mahdollista valita kokemusta taloudellisen hyödyn sijasta, sillä kokemus ei elätä esimerkiksi lapsiperhettä useamman kuukauden ajan. Itse olen kuitenkin onnekkaasti tilanteessa, jossa pystyin tämän valinnan tekemään. Se, pitäisikö tällaista valintaa opiskelijan edes joutua tekemään vai tulisiko työharjoitteluiden myös sosiaali- ja terveysalalla olla lähtökohtaisesti palkallisia, kuten monilla muilla aloilla, onkin taas täysin oma kysymyksensä, josta voisi kirjoittaa aivan oman tarinansa.

****************************************

Henna on 25-vuotias viimeisen vuoden sosionomiopiskelija Turun ammattikorkeakoulusta, jonka intohimona ovat muun muassa imuroinnin yhteydessä pidettävät laulukonsertit sekä dokumentit kaikista mahdollisista aiheista.